Heippa Suomi!

14 tunnin päästä on lähtö lentokentälle. Pitäis nukkua, mut ei nukuta. Jännittää. Mut silleen hyvällä tavalla. Ainakin luulisin. Oon pakannut huolellisesti ja varmistanut muutenkin että kaikki asiat on hoidettu kuntoon ennen lähtöä. Mut siltikin tuntuu että olisin unohtanut jotakin. Inhoan sitä fiilistä.

Mut tosiaan, huomenna lähtee lento puol seitsämältä illalla kohti Bulgariaa. Lento Helsingistä Burgasiin kestää 3 tuntia. Kentältä jatkan vielä 2 tuntia Albenaan. On varmasti pitkälle yö, kun pääsemme perille. Matka kentältä hotellille taittuu mun uusien kolleegoiden kanssa, kiva päästä tutustumaan uusiin ihmisiin. Voi huoh tätä tekstii. Mun ajatukset ei pysy nyt yhtään kasassa, seuraava päivitys tulee toivottavasti olemaan fiksumpi. Mut varmaan suakin nyt jännittäis mun kengissä?

Tässä vähän kuitenkin kuvia tältä päivältä. Tilli tykkäsi nukkua mun laukussa vaateiden päälle. Jouduin kuitenkin suojaamaan laukut pyyhkeillä, ettei olisi kaikki vaatteet karvassa. Tätä pörröä tulee ikävä<3 

 Pidin myös pienet "läksiäiset" suvun kesken. Siskoni leipoi suosikki kakkuani, jonka koristeli näyttämään vaaleanpunaiselta matkalaukulta. Sitten oli myös hiekkaranta kuppikakkuja. Ite tekaisin kinkkupiirakan, mut siitä en saanut otettua kuvaa. Oli kiva nähdä viel kaikkii ennen kuin seikkailu taas avartaa.

 Kävin vielä illalla kävelyllä, selvittämässä ajatuksia ja funtsimassa että kaikki on pakattu ja muutenkin kunnossa. Vähän kyllä harmittaa että suomen suvi menee multa taas ohi, mutta tuleehan niitä kesiä vielä monen monta.

Seuraavan postauksen teenkin sitten Bulgariasta. En tiedä vielä tuleeko meidän kotona olemaan nettiä, vai kuinka asian hoidan, mutta jotenkin postaan kuitenkin. Nyt on varmasti paras mennä nukkumaan, huomenna on pitkä päivä edessä.

BYE BYE FINLAND, HELLO BULGARIA!

Let the distance be reason to love harder

Halusin kirjoittaa tänään kaukosuhteista. Itse siis elän kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa parasta aikaa, joten siksi aihe tuntuu erittäin läheiseltä.

 

Poikaystäväni asuu noin 3500km päässä, eli tästä voi päätellä ettei hän asu Suomessa vaan vähän kauempana. Jos Suomesta lähdetään mittaamaan se noin 3500km niin vastaan tulee monta maata sillä akselilla, mutta voin jo tähän alkuun paljastaa, että hän asuu Turkissa ja on siis turkkilainen. Monilla on paljon sanottavaa varmasti siihen, että suomalainen tyttö on parisuhteessa turkkilaisen kanssa, paljon on ennakkoluuloja ja epäilyksiä, joista olenkin jo aika paljon saanut kuulla. Täytynee kirjoittaa tästä aiheesta sit vaik ens kerralla, koska myös mulla on paljon sanottavaa aiheeseen

 

Olemme olleet yhdessä pian 2 vuotta. Tapasimme kesällä 2013 kun olin Turkissa töissä animaattorina. Siitä asti ollaankin pidetty yhtä, vaikka on niitä ylä- ja alamäkiä meidänkin suhteessa ollut. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty ja varmasti tullaan myös selviämään. Alkuun meillä oli hieman luottamus ongelmia, ei aina tiennyt mitä toinen teki tai kenen seurassa oli. Luottamus kuitenkin on kasvanut ja vahvistunut ajan myötä, enkä enää nykyään epäile koskaan, että hän tekisi jotain typerää tai salaisi multa asioita.

 

Kaikista kurjinta tietysti on, ettemme ole kokoajan yhdessä. Kaksi viimeistä kesää olen ollut töissä Turkissa, joten ongelma on hoitunut helposti. Tänä kesänä päätin kuitenkin, etten enää Turkkiin lähde töihin, joten tulee taas pidempiä välejä, kun emme tapaa. Viimeksi olimme yhdessä helmikuussa, kun kävimme lomalla Istanbulissa. Seuraavasta lomasta ei ole vielä tietoa, mutta varmasti jossain kesä-heinäkuun tienoilla se tulisi olemaan. Puhumme puhelimessa joka päivä, mutta huonon nettiyhdeyden takia videopuhelut eivät useasti onnistu. Lähettelemme myös toisillemme kuvia, ihan perus selfieitä, kuvia mitä on juuri syömässä tai vaikka vaan kuvia millainen sää on.

 

Olemme miettineet poikaystäväni kanssa tulevaisuutta ja nyt on suunnitteilla kesän ajan kerätä rahaa, jonka jälkeen anotaan hänelle viisumia tulla lomailemaan Suomeen. Haluan, että hän näkee kotini ja perheeni, sekä millaisessa maassa mä asun. Myöhemmin toivottavasti hän saa viisumin ja voi muuttaa Suomeen asumaan. Hän haluaisi kovasti alkaa opiskelemaan ravintola-alaa ja päästä töihin Suomessa. Uskon, että jos tarpeeksi tekee töitä ja oikeasti haluaa, hän voi nämä unelmansa toteuttaa, aion kannustaa häntä siinä aina.

 

 

En tunne itseäni yksinäiseksi tai että haaskaisin aikaani turhaan. Tiedän, että mulla on elämässäni ihminen, joka rakastaa mua enemmän kun mitään, hän on odottamisen arvoinen..

 

 Zemppiä kaikille muillekin kaukosuhteessa eläville! Jos se on aitoa, se on kaiken tän arvoista. Olis kiva lukee muidenkin kaukosuhteessa elävien blogia, eli jos sellaista kirjoitat, tai vaikka kaverisi, niin linkkaa osoite kommentteihin!

STAY FABULOUS and keep loving!