Vadelma mascarpone käärretorttu + huonot kuvat

Tämä blogi ei ole mikään kokkaus blogi! Mutta kerran kun jotain leivoin niin otinpahan siitä kuvat todisteeksi. Kahdessa kuvissa esiintyy tollasia outoja raitoja, ne johtuu meidän keittiön valaistuksesta, mut en tajunnut viel kuvia ottaessani että ne raidat näkyy noin vahvasti. Mutta asiaan:

 

Käärretorttu pohjaan tarvitset:

4 munaa

1,5dl sokeria

1dl vehnäjauhoja

3/4dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

 

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi. Sekoita varovasti.

3. Kaada taikina pellille ja levitä tasaikseksi

4. Paista uunissa 225 asteessa noin 10min. 

 

Täytteeseen:

150g vadelmia (tuoreena parempia, mutta ainakaan vielä ei tuoreita oo juurikaan tarjolla joten pakaste vadelma käy myös, muista keittää ne ensin)

2dl kuohukermaa

noin 120g mascarpone juustoa

sokeria maun mukaan. (vaniljasokeri sopii hyvin myös)

 

 

Itse käytin tosiaan pakastevadelmaa, joten kiehautin ne kattilassa jo ennen kuin aloin torttutaikinaa tekemään, jotta ne ehtii jäähtyä hieman. 

 Sitten vispasin kerman kulhossa sopivaan koostumukseen ja lisäsin mascarpone juuston lusikalla sekoittaen mukaan. Sitten sokeria perään. Tässä välissä laitoin pohjan uuniin.

 Vadelmat joukkoon mukaan ja sekoita hyvin. Maista tässä vaiheessa että sokeria on tarpeeksi.

 Torttupohja pois uunista kun on kullan ruskea. Täyte pohjan päälle ja rullalle. Rullaus kannattaa tehdä mahdollisimmin nopeasti, koska taikina saattaa "haljeta" jos se ehtii jäähtyä liikaa, mikä tekee rullaamisesta haasteellista.

TADAA! Tässä on nyt valmis herkku! Tää on mun suosikki jälkkäreitä ja tykästyin tähän ekan kerran kun siskoni teki tätä täytettä kroissanttimaisten rullien täytteeksi.

 

Tämän ohjeen toteuttamiseen ei tarvitse olla huippukokki, joten kaikki vain leipomaan vaikka illan piristykseksi, tästä ohjeesta on helppo myös tehdä kakku juhliin!

 

STAY FABULOUS and delicious ;)

Kun on tullut aika lähteä

Ja ihan alkuun; en ole siis itse lähdössä nyt minnekkään ( ainakaan vielä) mutta aihe tuli mieleeni kun kävin tänään sanomassa heipat yhdelle mun parhaalle kaverille, joka lentää ens yönä Turkin lämpöön yli puoleksi vuodeksi.

Hyvästien sanominen ei ole, eikä koskaan tule olemaan helppoa. Se on aivan kauhea tunne, vaikka tietää ettei ole lähdössä vuosiksi pois mutta pois kuitenkin. Muistan vielä hyvin elävästi kun 2 vuotta sitten jätin Suomen ensimmäistä kertaa lähteäkseni töihin. Takana oli uneton yö ja hikinen aamu. Mietiskelin että olisi ollut kiva vain lähteä kaikessa hiljaisuudessa keskellä yötä ja aloittaa matka. Mutta toki perheeni halusi tulla saattamaan mua lentokentälle. Muistan niin hyvin kun automme ajoi lentokentälle, sydämmeni varmaan hakkasi tuhatta ja sataa. En tiedä kumpi tuntui pahemmalta, sanoa heippa vai lähteä kohti tuntematonta yksin. Tokan kerran kun lähdin, ajattelin että tällä kertaa se tulisi olemaan paljon helpompaa. Valehtelisin jos väittäisin että se joskus tulisi olemaan helppoa.

Sitten kun Suomi ja perhe jää taakse, tulee maahan joka tulee olemaan se uusi koti seuraavat kuukaudet ja tapaa ihmiset jotka tulee olemaan perhe pitkän aikaa. Se on perhe, jota ei itse pysty valitsemaan. Heitä tulee inhoamaan ja rakastamaan sen puolen vuoden aikana. Mutta aina lopulta tulee olemaan iloinen että he olivat osa elämää silloin. Ja kun kausi loppuu, tulee jälleen sama tilanne eteen, hyvästien aika.



 Vaikka kaikkia ihmisiä ei tulisi enään ikinä tavattua, jää hienot muistot ja kokemukset jäljelle. En vaihtais niitä ikinä mihinkään.

 Tai sitten saattaa löytää hyvänkin ystävän, jota jaksaa sitten odottaa vaikka sen puoli vuotta.

 

 No reason to stay is good reason to go

 

Ei sitä tiedä jos vaikka itsekkin lähtisin vielä takaisin opas hommiin, mut en kyl odota hyvästien sanomista, en niin yhtään. Nyt odotan vain innolla Suomen kesää :)

STAY FABULOUS!



Tukka ongelmia

Oon tässä jo muutaman viikon ajan miettinyt että tälle reuhkalle pitäisi tehdä jotain! Ja se jotain voi olla hiustenpidennykset. Mulla on ollut monella eri systeemillä tekotukkaa mun päässä, ja nyt sitten olen miettinyt mikä olisi paras. Tällä hetkellä kotoa löytyy klipsit ja halo. Klipsit jäi mulla tosi vähälle käytölle ohuen tukkani takia. Oli tosi vaikeeta saada klipsei piiloon tai asettumaan tukevasti hentoon tukkaani. Vähän päälle vuosi sitten tilasin netistä Halo pidennyksen ja se oli puhtaasti rakkautta.

 Voin myös tähän väliin paljastaa etten ole aito blondi. Värjään mun tukkaa mahd. pitkillä aika väleillä, en halua että se menee enään yhtään huonompaan kuntoon. Ennen värjäsin hiukset kotona, äidin avustuksella, mutta se tuhosi mun tukkaa nii tehokkaasti että olen siirtynyt ammattilaisten käsiin. Tämä kuva on Turkista, siksi noin nätti rusketus (lue:punoitus)

 Tämä kuva on kesän lopulta vuonna 2013. Olin koko kesän töissä Turkissa ja heti kesän alussa laittanut micro ring pidennykset päähän ja lopulta kävikin vähän köpelösti. En ollut yhtään miettinyt pidennysten ottamista sillä oma tukkani oli siihen aikaan pitkä. Mutta sitten sain yhteistyö kampaamosta hyvän tarjouksen pidennyksiin ja sitten se oli menoa. Tukka kärsi uimisesta ja työni muista puolista niin paljon että oli lopulta vain yksi iso takku. Kesän lopussa tukkaa irrotettaessa kyyneleet virtasi ja tukka irtosi. tuloksena tälläinen outo "polkka"

 Tässä tuoreemmassa kuvassa mulla on päässä Halo pidennys. Tykkään siitä edelleen erittäin paljon, on nopea laittaa, eikä se erotu mun ohuiden hiusten läpi. Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa halunnut pidennykset pysyvästi päähän. En yleensä tykkää feikki jutuista kuten ripsienpidennyksistä tai tekokynsistä, mut tukka on mulle vaan niin tärkeä asia ulkonäössä.

Loppukevennykseksi tässä on kuva musta 15-vuotiaana punapäänä. Pitäiskö hylkää elämä blondina ja vaihtaa taas punaiseen? :D hahhaa ihana tää teini angsti olemus täs.

 

Oli reuhka mikä vaan niin muista kuitenkin; STAY FABULOUS

Kevät on saapunut

Kevät on vihdoinkin saapunut. Onhan täs ollut näitä kauniita päiviä jo muutamakin, mutta aina olin varma Suomen kavalasta säästä, eli että vielä sieltä joku takatalvi saapuu meitä riemastuttamaan. Nyt on kyllä pakko sanoa, etten usko takatalven tuloon ollenkaan. Päivät on kauniita ja lämpimiä, nyt muistan miksi intoilin Suomeen paluusta ja kesän viettämisestä Suomessa pitkästä aikaa.Tosin se Suomi kesä ajatus on tässä kuitenkin vähän horjunut, mut siitä sitten enemmän myöhemmin

 

 Kävin "kesävaimoni" Sadun kanssa kävelyllä kaivarissa, kun tuntui niin hölmötä mennä jonnekkin kahvilaan istumaan kun vihdoinkin aurinko paistaa. Tuli kyllä huomattua että pitäisi tehdä tälläisiä kävely reissuja useamminkin.

 Vierailimme myös uunisaaressa, jossa kumpikaan ei ole koskaan ennen käynyt, vaikka olemme molemmat asuneet Helsingissä koko ikämme. Huomasimme että on paljon asioita ja paikkoja mitä on jäänyt kokematta ja näkemättä. Nyt pitää alkaa zemppaa näitten juttujen kaa :)

 Myös Tilli otti kaiken irti auringon paisteesta ja köllötteli sängyllä tyytyväisenä. Veikkaan että se yrittää ruskettua vatsasta, se vaan ei myönnä.

Ja tähän loppuun vielä kuva herkku kanasalaatista, jota tein meille tänään ruuaksi. nom nom

Eipä tässä kai sitten muuta. Hyvää kevättä vaan kaikille! :)

STAY FABULOUS!

Unelmista totta vielä jonain päivänä

Unelmoin monista asioista. Melko monet mun unelmista kyllä liittyvät matkailuun. En ole varmaan koskaan unelmoinut uusista farkuista tai jostain huonekalusta. Mielestäni unelmien pitää olla isoja, joita ei heti voi saavuttaa. Unelmia kuuluu jahdata ja niiden eteen täytyy tehdä töitä. Olisi melko kurjaa jos kaiken vaan saisi valmiina käteen.

 

Yksi mun unelmista oli tulla matkaoppaaksi. Ensin ajattelin ettei musta ole siihen, että olisin liian ujo kyseiseen ammattiin. Sitten vaan päätin että pakko mun on ainakin kokeilla. Hakeuduin matkaopas kouluun ja sieltä valmistuttuani lähdin maailmalle töihin. Olin erittäin ylpeä itsestäni, jokaisella uudella askelmalla.

 

Toinen mun pitkä aikaisista unelmista on matkustaa Hawajille. En tiedä miksi tästä on tullu mulle melkeinpä pakkomielle, mutta ehkä se sitten kertoo siitä että oikeasti haluan matkustaa sinne. Olen aivan varma että joku päivä saan tarpeeksi rahaa kasaan että voin ostaa liput ja vihdoin päästä toteuttamaan unelmaani. Mutta ennen kuin niin käy, tässä on kuvia vähän fiilistelyyn.

 

 

Jo pelkästään toi meren sävy on aivan ihana. En jaksa odottaa että joku päivä pääsen pulahtamaan sinne ja sukeltelemaan kirkkaisiin vesiin.





 

 Suosikki kukkani on muuten kiinanruusu ja plumeria, joista mulla on myös tatuoinnit.

 

 Ja vaikka luultavasti kiertäisin saarta kuin maantiekiitäjä, niin kyllä varmasti pyhitän yhden päivän vain ranta lekotteluun.

 

 

Ennen kuin unelma toteutuu niin taidanpa vielä hetken fiilistellä täällä Suomessa vaikka tässä Super söpössä Stitch asussa, jonka mun ihana sisko tilasi mulle kiinasta synttärilahjaksi.



 

Jos joku on niin onnekas ollut, että on päässyt ihailemaan jo Hawajin kauneutta, saa toki tulla kertomaan reissustaan ja laittaa vaikka mulle matkaltaan kuvia, arvostan matkatarinoita aina!

 

Keep on dreaming and STAY FABULOUS



Ensimmäinen kankea postaus

Olisi varmasti kohteliasta esittäytyä näin ekassa postauksessa. Mun nimi on Annina, olen 24 vuotta nuori (kieltäydyn vanhenemasta) ja asun Helsingissä. Mulla on ollut blogi aijemminkin, mutta ne aina vähän hiipui olemattomiin ja tuntui nyt tyhmältä elvyttää vanhaa blogia henkiin. Aattelin kirjoitella mun elämästä, haaveista ja ihan vaan mun ajatuksista maailmasssa tapahtuviin asioihin.

 

Tässä on lyhyesti lisää tietoa musta:

 

Ammatti: Olen valmistunut ulkomaan matkaoppaaksi, mutta lopetin juuri ne työt ja palasin suomeen

Koulutus: Kävin ammattikoulun catering-ala linjan. En oo päivääkää tehnyt näitä töitä, mut paljon hyviä muistoja jäi tosta koulusta. Lisäksi kävin Päivölän matkaopas koulun ja työllistyin sieltä Tjäreborgille ja myöhemmin vaihdoin yhdeksi kaudeksi Nazarille.

Luonne: Olen kuin vuoristorata, on ylä- ja alamäkeä. Toisinaan olen iloinen ja rempseä, sitten taas välillä hiljainen. Olen ujo kun tapaan uusia ihmisiä, mutta sitten kun se jää on murrettu, en lopeta puhumista ikinä.

Perhe: Äiti, isä ja isosisko.

Lemmikki: Omistan ihanan oranssin kissan, Tillin, joka on mun paras ystävä, vaikka onkin välillä raivostuttava. Lasken myös siskoni kissan tavallaan mun lemmikiksi. Sen nimi on Nennu ja sen turkki tuntuu ihan lampaan villalta.

Haaveeni: Hakeuduin matkaoppaaksi koska se oli haaveeni. Nyt se on toteutettu ja on aika tavoitella uusia unelmia. Haaveilen maailman ympäri matkustamisesta, tai edes vierailulla Hawajilla. Olen myös mietiskellyt oman kahvilan avaamista.

Tavoitteeni: Haluan sitten joskus perustaa perheen ja olla ammatissa jossa viihdyn. Toivon että voin matkustaa paljon ja nähdä uusia paikkoja.

Pelkoni: Pelkään pellejä. Pelkään myös että tyydyn elämässä liian vähään ja havahdun tähän kaikkeen vasta kun olen jo liian vanha tehdäkseni asioille mitään.

 

 

Tässä vielä kuva musta, niin tiedätte millainen mimmi tääl kirjoittelee.

 

Ei kai tässä enää muuta lisättävää. Hyvää kevään odotusta kaikille tuleville lukijoilleni.

STAY FABULOUS!