Millaista on työskennellä aktiviteettioppaana

Halusin vähän kertoa nyt että millaista on työskentely aktiviteettioppaana, jos vaikka joku lukijoista olisi kiinnostunut myös tästä työstä, tai haluaisi tietää ihan muuten vaan.

Tuleva kesä on mulle 3. aktiviteettioppaana. Olen työskennellyt kahdessa eri firmassa ja kyllä niitä eroja firmojen välillä löytyy aika paljonkin, mut perus idea on tietenkin sama. Aktiviteettioppaalla on myös muitakin nimityksiä, kuten animaattori ja entartaiment eli viihdyttäjä. Molemmat työt on sijoittuneet mun kohdalla Turkkiin, joten Bulgaria on mulle kivaa vaihtelua.

Aktiviteettiopas ei koskaan työskentele yksin. Tiimejä on erikokoisia, mutta joka tiimistä pitäisi löytyä yksi jokaista maata kohden, esim Tjäreborgilla meitä oli Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta. Nazarilla oli vielä lisäksi Islantilainen. Yleensä aktiviteetti hoidetaan kahdestaan, mutta koska skandit pystyvät puhumaan melko helposti ristiin kaikkien kanssa, on suomalaisella kova työ olla aina joka paikassa missä häntä tarvitaan.

Rakastan tätä työtä, koska se ei juurikaan tunnu työltä. En koskaan aamulla ajattele kun ponnistan sängystä että olisin menossa töihin, tuntuu kun olisin vain menossa leikkimään ja nauttimaan auringosta.

Normaali päivä Tjäreborgilla alkoi aamupalalla hotellilla. Sitten haettiin maskotit Lollo ja Bernie aamupala kävelylle moikkaamaan lapsia. Pian sen jälkeen olikin aika avata lastenkerho. Aamupäivällä kerho oli auki 10-12 eli vain 2 tuntia. Silloin kaikki sai tulla sisään ja puuhata mitä halusi, piirtää, katsoa elokuvaa tai touhuta jotain meidän kanssa.

Keskipäivällä oli jo niin kuuma että oli aika pulahtaa altaaseen. Osa leikki pienten lasten kanssa matalassa altaassa, kun toiset leikki +8 vuotiaiden kanssa isossa altaassa vähän villimpiä leikkejä.

Uinnin jälkeen olikin sopivasti lounastauko, jolloin menimme hotellin ravintolaan syömään. Tässä välissä oli 2 tunnin tauko, jolloin sai mennä kotiin nukkumaan tai katsoa piirrettyjä lastenkerholla eli siis nukkua lastenkerhon lattialla.

Kerho avattiin taas 15.00

 

 

 

 

Iltapäivä ohjelma oli mun suosikki! Silloin oli aarrejahtia, syntymäpäiviä ja MiniStaria! Aarrejahti oli kuitenkin mun selkee suosikki, koska silloin pääsi maalaamaan naaman hassuksi ja keksimään kivan tarinan. Ylhäällä onkin muutama kuvan meidän aarrejahdeista. Eka oikealla on mummo, Hannu ja Kerttu aarrejahdista. Sitten on Glitter Super girl, superhero jahdista. Hiiret, Kissa ja hiiri jahdista ja vikana noita. Näitä kuvia kun kattelee, voi varmasti arvata miksi tämä työ ei tuntunut työltä ollenkaan.

MiniStar oli lasten oma tähtihetki, jolloin he ovat opetelleet meidän kanssa tanssin ja esittävät sen illalla isolla näyttämöllä yleisön edessä. Oon aina tällöin kovin ylpeä heistä, koska tiedän etten olisi lapsena ikinä uskaltanut tanssia yleisön edessä.

Synttäreillä taas juhlitaan Lollon tai Bernien syntymäpäivää asiankuuluvasti kakun ja korttien merkeissä. Toisinaan meno yltyy kakkusotaan, mut mitä nyt ei lastenkerhossa voisi tapahtua.

Illalla on Lollo ja Bernie show. Heillä on uusi show joka illalla. Tässä mä oon heidän apulaisenaan, ampiaisena. Shown jälkeen alkaa heti minidisco! Jolloin lapset tulee meidän kanssa tanssimaan hittien tahdissa. Kun on tanssittu tarpeeksi, On mahdollisuus halata ja ottaa kuva Lollon ja Bernien kanssa.

Sitten onkin työpäivä ohi ja lähdetään kotia kohti. Päivä tuntuu pitkältä, mutta siinä on useiden tuntien taukoja välissä. Keskimäärin hotelilla ollaan kuinkin 12 tuntia päivässä.

Viikossa on 1 tai 2 vapaapäivä, firmasta riippuen ja sesongin aikana on 2 viikon loma, jolloin saa käydä Suomessa tai lomailla missä maassa vaan.

 

Saa kysyy jos mieleen on tullut jotain. Osaan myös vastaa aika paljon matkaoppaisiin liittyviin kysymyksiin. Sekä Päivölän opaskoulusta voi myös kysellä.

 

STAY FABULOUS!



Nokka kohti Bulgaariaa!

Oon niin täpinöissäni etten saa yhtään mitään aikaiseksi, vaikka juurikin nyt pitäisi saada asioita hoidettua. Pyörin vaa kotona kun hikinen herne kännykkä kädessäni, kun on pitänyt kaikkia kavereita infota tästä hienosta uutisesta; Eli oon muuttamassa 10 päivän päästä Bulgaariaan puoleksi vuodeksi!

 Lähden siis Bulgaariaan töihin, Tjäreborgille aktiviteettioppaaksi ja tältä mun tuleva koti tulee sitten näyttämään! Oon käynyt Bulgaariassa vaan kerran, ja siitäkin on aikaa 15 vuotta varmaan. Jännää lähtee vähä kattelee uusia paikkoja.

 Tässä viel kuvaa siitä hotellista jossa tulen työskentelemään. Aika päheen näköinen allas!

 Ja sitten vielä kuvaa Lollosta ja Berniestä, jotka tulee olemaan mun parhaita kavereita tulevana kesänä! Oon jo kaivannutkin näitä tovereita!

Olen siis aikasemminkin ollut töissä Tjäreborgilla, vuonna 2013. Tässä kuvaa mun silloisesta tiimistäni Alanyassa. Oli ihan huippua ja toivottavasti tulevasta kesästä tulee vieläkin parempi. Voisin vaik seuraavassa postauksessa kertoo vähä lisää tosta aktiviteettioppaan ammatista. Mulle tää tuleva kesä tulee olemaan kolmas, joten vois sanoo että jotain kokemusta on kertynyt.

 

STAY FABULOUS!

Riika, toinen päivä

PÄIVÄ 2

Toinen päivä alkoi myös aikaisella heräämisellä hotellilla ja aamupalalle. Lähdimme ennen kymmentä kävelemään kohti KGB taloa. Matkalla vastaan tuli beer spa, eli olut kylpylä. Ei tullut käytyä, mutta oli pakko ottaa kuva.

Matka seurani. Sisko ja hänen miehensä. Tällä hetkellä kaipasin selfie tikkua kun totesin käteni olevan liian lyhyitä ottamaan kuvaa johonka kaikki mahduttaisiin.

 Tässä on KGB talo, joka on muutettu museoksi ihan pari vuotta sitten. En hirveästi tiedä näistä KGB asioista, mutta siskoni tiesi sitten sitäkin enemmän, he ovat vieraileet myös KGB tiloissa Virossa. Mutta hurjaahan oli se että tässä talossa on murhattu tuhansia viattomia ihmisiä, ja siihen aikaan kaikki tiesivät mitä siellä tapahtui. Emme päässeet opastetulle kierrokelle, mutta tutkimaan esittelyä. KGB:n lähdettyä talo oli poliisien toimistona jokusen vuoden ja vuonna 2007 muutettu museoksi. Vaikkemme päässeetkään selleihin tai "murha huoneeseen" siltikin pystyi aistimaan ahdistavan tunnelman talossa, jossa rankaistiin ihmisiä jotka rakastivat isänmaataan. Jos käytte Riikassa, vierailkaa täällä ja tukekaa heidän toimintaansa. Saattaa olla että museo joudutaan varojen puutteen takia sulkemaan ja tilalle tulisi hotelli.

 Museon jälkeen päätimme vielä suunnata vanhaan kaupunkiin ja pysähtyä terassille istumaan. Tuorepuristetut mehut on aina herkkua, joten tämä valinta ei petä koskaan. Terassi oli erään panimo ravintolan, joten ostimme mukaan litran pullon olutta isälle tuljaisiksi.

 Kävimme lounaalla Wok to walk ravintolassa, joka on siskoni ehdoton suosikki ravintola. Ideana oli että pystyi kokoamaan mieleisensä wok annoksen listalta. Ei ollut kovinkaan kallis ja ruoka valmistui muutamassa minuutissa silmien edessä. Alla olevassa kuvassa on nuudeleita, kanaa, ananasta ja teryaki kastiketta.

 Lounaan jälkeen otimmekin auton alle ja ajoimme Salaspilsin keskitysleireille, joka sijaitsi noin 20min ajomatkan päästä keskustasta. Hävettää myöntää, mutten edes tiennyt että natseilla oli keskitysleiri Latviassa. Salaspils ei ollut varsinaisesti "tuhoamisleiri" vaan lähinnä läpikulkupaikka jonka kautta lähtettiin vangit toisille leireille kuolemaan. Kivessä lukee teksti "tämän portin takana maa vaikeroi" Joka kertookin sitten jo aika paljon.

Tällä keskitys leirillä oli 12 000 vankia, joista 2000 - 3000 jäivät sille tielle. Iso osa uhreista oli myös lapsia, noin 5-9 vuotiaita. Tähän kiveen on vedetty viiva jokaista uhria kohden. Kentän toisella puolella oli muisto momumentti josta kuului sydämmen syke jo kauas. Se on muistomerkkinä niille kaikille joidenka sydän jäi sykkimään keskitysleirille.

 Paikalla ei ollut enään rakennuksia, vaan tilalle oli pystytetty jättimäisiä patsaita muistoksi kauheuksista mitä on siellä on tapahtunut, mutta myös muistoksi siitä että miten voimakkaita ihmiset siellä oli. Kuvan etuosassa olevan patsaan nimi on häväisty.

 Tämän patsaan nimi on Äiti joka suojelee lapsiaan. Niin moni juutalais lapsi vietiin perheestään ja tuotiin tälle leirille.

 Tämän patsas joukon nimi on Solidaarisuus. Jokaisella patsaalla taisi vielä olla oma nimensäkkin, mutta paikalla oli tosi huonosti tietoa saatavilla, ja se vähäinenkin tieto mitä löytyi, oli latviaksi.

Paikalla ei ollut kun vain kivijalat jäljellä paraakeista, ja tässä varmasti paikan surullisin osuus, lasten paraakki. Tänne on tuotu paljon leluja lapsille jotka menehtyivät leirillä. Osa kuoli tauteihin, mutta osa myös lääketieteellisiin kokeiluihin mitä heillä suoritettiin. Katsottiin esim. paljonko voidaan ottaa verta lapsesta ennen kuin he kuolevat.

 Keskitysleiriltä lähdimmekin ajelemaan kohti Tallinnaa, matka kesti jälleen sen 4 tuntia. Paljon oli rekkoja liikenteessä, joten paljon jänniä ohitus tilanteita oli. Tallinnaan saavuimme 20.30 ja laiva Helsinkiin lähti 22.30. Melkein myöhästyimme laivasta, mutta onneksi kaiken jännityksen jälkeen ehdimme vielä kyytiin. Kotona olin vähän ennen kahta yöllä. Oli pitkä päivä takana.

Matkustus on mun mielestä ainoa asia joka tekee ihmisen rikkaammaksi. En halua ajatellakkaan sellaista tilannetta etten pytyisi enään matkustamaan minnekkään.. Aika paljon tykkään reissata rantakohteisiin rentoutumaan, mutta kyllä täytyy alkaa käydä näissä kaupunkikohteissakin ja nähdä vähän historiallisia paikkoja. Vaikka keskitysleiri tuntuikin ahdistavalta paikalta, oli mahtavaa kuitenkin vierailla siellä.

 

STAY FABULOUS and keep traveling!

Riika, ensimmäinen päivä

PÄIVÄ 1

Lähdin Riikaan nopealle viikonloppu reissulle siskoni ja hänen miehensä kanssa lauantaina ja jo sunnuntai yöntä palasimme takaisin Helsinkiin. Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä jo viideltä. Ajelimme sitten satamaan jossa piti olla jo 06.30 sillä laiva lähti 07.30 mutta autojen lastaaminen laivaan kestäisi hetken. Tallinkin laivalla seilattiin muutama tunti Tallinnaan. Ite en juurikaan tykkää mistään Tallinnan laivoista, vaikka kuinka olis kivasti sisustettu. Mulle ne on ainoastaan ylitys lauttoja. Laivalla kuitenkin syötiin siskon kanssa jääjugurtti puoliksi mustikoilla ja vaahtokarkeilla. NAM NAM



Tallinnasta ajoimme noin 2 tuntia Viron toisella puolella sijaitsevaan Pärnu kaupunkiin. Ollaan useasti käyty siellä kesällä lomailemassa, mutta nyt kaupunki oli melko hiljainen ja sääkin on kolea.

 Pärnussa oli myös tälläinen hauska pyörä jonka ympärille oli virkattu koristeet, sama jatkui takana olevassa tangossa. Ihan Super söpöö!

 Ylitettiin raja Latvian puolelle ja melko pian pysähdyimmekin ihailemaan luonnon pitkää hiekkarantaa. Hiekka oli tosi samettista ja ranta varmasti kilometrejä pitkä. Siellä ei ollut mitään palveluja, ei ainuttakaan kioskia tai edes pukukoppia. Jotenkin luulen että jos noin hieno hiekkaranta olis Suomessa, siitä olisi tullut jo toinen Yyteri. Mut hiekkaan oli pakko piirtää tietysti A <3 Y

 Tallinnasta Riikaan ajoi noin 4 tuntia. Perillä majotuimme Tallinkin hotelliin. Tässä kuvaa meidän huoneesta. Itse majoituin vuodesohvalle, mut yhden yön nukkuu vaikka missä.

 Lähdimme heti tutkimaan kaupunkia. Tässä kuvaa läheiseltä joelta. Siinä kuulemma seilasin välillä vene, jonka kyytiin pääsisi kuvassa olevalta laiturilta.

 Käveltiin vanhassa kaupungissa sokkeloisilla kaduilla ja katseltiin rakennuksia ja kirkkoja.

 Käytiin tällä terassilla, mutta vasta seuraavana päivänä. Noi liilat puut oli tosi nättejä kun niissä oli viel valotkin, tykkäsin heti terassin tunnelmasta ja tarjoilijatkin iloisesti meille vilkutteli.

 Pysähdyttiin kahteen kertaan ihmettelemään tätä katu taitelijaa joka maalasi hienoja kuvia vain spray maalilla. Valmis kuva maksoi 10 euroa. Pitkän pohdinnan jälkeen siskoni osti yhden kuvan, siinä oli hieno kuva jylhistä vuorista.

 Riikassa oli kevät jo todella pitkällä, muutekin ilma oli siel selkeästi lämpimämpää kun esim Suomessa tai edes Virossa. Oli mukavaa kävellä kadulla ohuessa kevät takissa eikä ollut yhtään kylmä.

 Riikan keskustassa on myös rakkaus silta jonne voi jättää lukon ja heittää avaimen sitten alla olevaan jokeen. Pohdin montako noista pareista on vielä yhdessä, ja jos eroavat niin tuleeko toinen pihtien kanssa nappasemaan lukon irti. Ehei, toivon että kaikki ovan yhdessä ja onnellisia. Olisi kiva itsekkin joskus oman rakkaan kanssa laittaa lukko tälläiseen siltaan.

 Kävimme illalla TGI.FRIDAY ravintolassa syömässä. Siskoni oli käynyt siellä edellisellä reissullaan ja suositteli paikkaa. Söin Jack Daniels pihvin. ja siis OMG oli hyvää!

 Tässä viel kuva mun juomasta jonka nimi taisi olla strawberry suprise. Ja tämäkin oli niin hyvää että vei kielen mennessään. Näyttää vähän margaritalta, mut tää juoma on alkoholiton, ei oo pitkään aikaan alkoholimaistunut, niin kiva että tälläsiä "lasten drinkkejä" on olemassa.

Päivä oli muuten erittäin onnistunut mutta ärsyynnyin hiemaan tarjoilijan toimintaan tuolla TRI.FRIDAYS ravintolassa. Kuulin jo aikasemmin kuinka meidän tarjoilija poika oli tehnyt virheen takanamme olevan pöydän laskussa, eikä meinannut suostua korjaamaan sitä. Päätin sillon että aijon tarkistaan meidän laskun kunnolla. Maksun aika kun tuli ja tutkin meidän laskuu, huomasin että tää tarjoilija on kans lyönyt liikaa meidän laskuumme. Päätimme antaa asian olla ja ottaa sen summan pois sit hänen tipistään. Kun tarjoilija oli tuomassa vaihtorahojamme (jotain 27e) takasin, hän kävelikin takasin kassalle ja rikkoi 20e setelin pienemmiksi. Ärsyttää tollanen toiminta. Tarjoilija jäi pienille tipeille kiitos oman temppuilunsa. Mua ei huijata! hahaa!

 

STAY FABULOUS!

Matkailu avartaa!

Jee pääsen pitkästä aikaa reissuun! Ja hienointa ehkä on että lähden maahan jossa en ole ennen käynyt. Harvemmin (ikävä kyllä) tulee matkustettua ihan uuteen paikkaan, tottuu ja tykästyy aina matkustamaan samoihin maisemiin. No nythän matkani suuntautuu niinkin kauas kun Riikaan, mutta uusi maa se silti on joten olen innoissani!

 

En oikein osaa odottaa tältä reissulta mitään tiettyä. Tajusin juuri etten tiedä Latviasta juurikaan mitään. Oletan vain että se on melko samanlainen kuin Viro. Toivottavasti ehdin nähdä paljon ja maistaa jotain paikallista ruokaa.

 

Tää reissu suunnitelma tuli aika yllättäen, eli päivän varoitus ajalla, joten en ole ehtinyt perehtyä mitenkään Riikaan, mut toivottavasti joku tietää jotain. Lähden matkaan siskoni ja hänen miehensä kanssa. Suunnitelma on lähteä ekalla laivalla 07.30 kohti Tallinnaa auton kanssa. Tallinnasta ajamme Pärnuun, jossa pidämme lyhyen tauon ja syömme jotain pientä. Sitten rajan yli Latviaan ja Riikaan. Seuraavana päivänä ajelemme sitten takaisin Tallinnaan ja päivän viimeisellä laivalla takaisin Helsinkiin. Eli todellinen pika reissu!

 

Tuun sitten reissun jälkeen kertomaan miten meni ja toivottavasti jotain omia kuvia voisin silloin heittää kehiin!

STAY FABULOUS!

Erilaisuus on rikkaus

"Niin erilaiset yhdessä ollaan
Mut mun elämässä riittää kun oot tässä
Katsoo kai toiset ristiin ja nollaan
Se ei haittaa yhtään, tuli sulattaa jään
Niin erilaiset yhdessä ollaan"

Tuli toi Robinin Erilaiset-biisi mieleen, kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo mun poikaystävästä ja millasta on elää kaukosuhteessa. Nyt sit haluaisin avaa mun ajatuksia siitä millaista on olla suhteessa toisen uskonnon edustajan kanssa.

 

Meidän suhteessa toi uskonto ei näy juuri ollenkaan, eikä hän ole uskovainen. Ainoa "isompi" juttu mitä arjessa näkyy on, ettei hän syö sianlihaa. Asia on mulle ihan ok, eikä mulla oo siihen mitään sanottavaa. Hän ei estä mua syömästä possua, jos haluan. Koraani kieltää muslimeilta alkoholin käytön, poikaystäväni ei juo, mutta se päätös ei liity mitenkään koraaniin.

 

Jotkut ihmiset luulee, että muslimit kontrolloi paljon tyttöystävänsä/vaimonsa tekemisiä. Varmasti sellaisia löytyy paljon, mutta ite ainakin olen iloinen siitä, että kukaan ei määräile mua, tai kerro mulle mitä saan pukea päälle. Tyyliini ei muutenkaan kuulu puoli alasti hilluminen, mut ei poikaystävälläni ole oikeutta määrätä mun vaatteita. Olemme tasa-arvoisia meidän suhteessa, meillä pätee samat säännöt, kun ihan suomalaisillakin pareilla. Saan tavata kavereitani, tehdä just niitä töitä, kun haluan ja matkustaa minne haluan. Enkä käänny muslimiksi ikinä, tai ala käyttämään huivia. Se on saletti!

 

Monet myös ihmettelee, miten pystyn luottamaan tähän mun turkkilaiseen poikaystävääni. Siihen voisi vain ihmetellä, että miksi en luottaisi? Eihän se kansallisuus merkitse mitään tässäkään tilanteessa. Yhtä hyvin voisin kysyä, miten voit luottaa suomalaiseen poikaystävääsi tai vaikka espanjalaiseen? Olen kyllä tietoinen niistä kaikista lomakohteiden pojista, jotka lirkuttelee tytöille lomaviikon ajan ja seuraavalla viikolla on jo uutta muijaa kierroksessa. Jos olisimme tavanneet lomaviikon aikana, en varmaan pystyisi luottamaan häneen 100%, mutta asuttuamme yhdessä kahtena kesänä, alkaa jo tuntee toisen niin hyvin, ettei epäilyksille ole enää aihetta.

 

On tosi ärsyttävää joutua aina ennakkoluulojen kohteeksi ja kuulla kysymyksiä, että onko poikaystäväni väkivaltainen tai kontrolloiva. Mun mielestä ihmisiä ei pitäisi leimata kansallisuuden tai taustojen perusteella. Ei missään maassa kaikki ihmiset ole samanlaisia. Joka maasta löytyy niitä ihania ihmisiä, niinkuin myös pahoja ihmisiä. Ei ole kivaa, kuinka hänet aina määritellään suoraan pahoihin ihmisiin jo ennen kuin edes on tavannut häntä.

 

Lähiaikoina on ollut paljon uutisissa ulkomaalaisten tekemät rikokset, murhat ja raiskaukset. En ala puolustelemaan noita tekijöitä millään tavalla, kaikki heistä on rangaistuksensa ansainnut ja ehkä joskus saadaan sellainen laki, jonka varjolla nämä rikoksen tekijät karkoitetaan maasta. Ei kuitenkaan edelleenkään pitäisi leimata kaikkia muslimeita murhaajiksi. Kyllähän niitä ihan tavallisia syntyperäisiä suomalaisiakin on ollut uutisissa viikoittain murhista ja vaikka mistä rötöksistä, mutta siltikään kaikkia suomalaisia miehiä ei leimata murhaajiksi.

 

Mielipiteitä on monia, ja tässä on minun mielipiteeni tästä aiheesta. En oleta, että ihmiset olisivat kanssani samaa mieltä. Toivon vain, että mielipidettäni kunnioitetaan, niinkuin minäkin kunnioitan heidän mielipiteitään :)

 

Loppuun vielä kisu kuva kevennykseksi :)

 

STAY FABULOUS!

Let the distance be reason to love harder

Halusin kirjoittaa tänään kaukosuhteista. Itse siis elän kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa parasta aikaa, joten siksi aihe tuntuu erittäin läheiseltä.

 

Poikaystäväni asuu noin 3500km päässä, eli tästä voi päätellä ettei hän asu Suomessa vaan vähän kauempana. Jos Suomesta lähdetään mittaamaan se noin 3500km niin vastaan tulee monta maata sillä akselilla, mutta voin jo tähän alkuun paljastaa, että hän asuu Turkissa ja on siis turkkilainen. Monilla on paljon sanottavaa varmasti siihen, että suomalainen tyttö on parisuhteessa turkkilaisen kanssa, paljon on ennakkoluuloja ja epäilyksiä, joista olenkin jo aika paljon saanut kuulla. Täytynee kirjoittaa tästä aiheesta sit vaik ens kerralla, koska myös mulla on paljon sanottavaa aiheeseen

 

Olemme olleet yhdessä pian 2 vuotta. Tapasimme kesällä 2013 kun olin Turkissa töissä animaattorina. Siitä asti ollaankin pidetty yhtä, vaikka on niitä ylä- ja alamäkiä meidänkin suhteessa ollut. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty ja varmasti tullaan myös selviämään. Alkuun meillä oli hieman luottamus ongelmia, ei aina tiennyt mitä toinen teki tai kenen seurassa oli. Luottamus kuitenkin on kasvanut ja vahvistunut ajan myötä, enkä enää nykyään epäile koskaan, että hän tekisi jotain typerää tai salaisi multa asioita.

 

Kaikista kurjinta tietysti on, ettemme ole kokoajan yhdessä. Kaksi viimeistä kesää olen ollut töissä Turkissa, joten ongelma on hoitunut helposti. Tänä kesänä päätin kuitenkin, etten enää Turkkiin lähde töihin, joten tulee taas pidempiä välejä, kun emme tapaa. Viimeksi olimme yhdessä helmikuussa, kun kävimme lomalla Istanbulissa. Seuraavasta lomasta ei ole vielä tietoa, mutta varmasti jossain kesä-heinäkuun tienoilla se tulisi olemaan. Puhumme puhelimessa joka päivä, mutta huonon nettiyhdeyden takia videopuhelut eivät useasti onnistu. Lähettelemme myös toisillemme kuvia, ihan perus selfieitä, kuvia mitä on juuri syömässä tai vaikka vaan kuvia millainen sää on.

 

Olemme miettineet poikaystäväni kanssa tulevaisuutta ja nyt on suunnitteilla kesän ajan kerätä rahaa, jonka jälkeen anotaan hänelle viisumia tulla lomailemaan Suomeen. Haluan, että hän näkee kotini ja perheeni, sekä millaisessa maassa mä asun. Myöhemmin toivottavasti hän saa viisumin ja voi muuttaa Suomeen asumaan. Hän haluaisi kovasti alkaa opiskelemaan ravintola-alaa ja päästä töihin Suomessa. Uskon, että jos tarpeeksi tekee töitä ja oikeasti haluaa, hän voi nämä unelmansa toteuttaa, aion kannustaa häntä siinä aina.

 

 

En tunne itseäni yksinäiseksi tai että haaskaisin aikaani turhaan. Tiedän, että mulla on elämässäni ihminen, joka rakastaa mua enemmän kun mitään, hän on odottamisen arvoinen..

 

 Zemppiä kaikille muillekin kaukosuhteessa eläville! Jos se on aitoa, se on kaiken tän arvoista. Olis kiva lukee muidenkin kaukosuhteessa elävien blogia, eli jos sellaista kirjoitat, tai vaikka kaverisi, niin linkkaa osoite kommentteihin!

STAY FABULOUS and keep loving!