Erilaisuus on rikkaus

"Niin erilaiset yhdessä ollaan
Mut mun elämässä riittää kun oot tässä
Katsoo kai toiset ristiin ja nollaan
Se ei haittaa yhtään, tuli sulattaa jään
Niin erilaiset yhdessä ollaan"

Tuli toi Robinin Erilaiset-biisi mieleen, kun aloin kirjoittaa tätä tekstiä. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo mun poikaystävästä ja millasta on elää kaukosuhteessa. Nyt sit haluaisin avaa mun ajatuksia siitä millaista on olla suhteessa toisen uskonnon edustajan kanssa.

 

Meidän suhteessa toi uskonto ei näy juuri ollenkaan, eikä hän ole uskovainen. Ainoa "isompi" juttu mitä arjessa näkyy on, ettei hän syö sianlihaa. Asia on mulle ihan ok, eikä mulla oo siihen mitään sanottavaa. Hän ei estä mua syömästä possua, jos haluan. Koraani kieltää muslimeilta alkoholin käytön, poikaystäväni ei juo, mutta se päätös ei liity mitenkään koraaniin.

 

Jotkut ihmiset luulee, että muslimit kontrolloi paljon tyttöystävänsä/vaimonsa tekemisiä. Varmasti sellaisia löytyy paljon, mutta ite ainakin olen iloinen siitä, että kukaan ei määräile mua, tai kerro mulle mitä saan pukea päälle. Tyyliini ei muutenkaan kuulu puoli alasti hilluminen, mut ei poikaystävälläni ole oikeutta määrätä mun vaatteita. Olemme tasa-arvoisia meidän suhteessa, meillä pätee samat säännöt, kun ihan suomalaisillakin pareilla. Saan tavata kavereitani, tehdä just niitä töitä, kun haluan ja matkustaa minne haluan. Enkä käänny muslimiksi ikinä, tai ala käyttämään huivia. Se on saletti!

 

Monet myös ihmettelee, miten pystyn luottamaan tähän mun turkkilaiseen poikaystävääni. Siihen voisi vain ihmetellä, että miksi en luottaisi? Eihän se kansallisuus merkitse mitään tässäkään tilanteessa. Yhtä hyvin voisin kysyä, miten voit luottaa suomalaiseen poikaystävääsi tai vaikka espanjalaiseen? Olen kyllä tietoinen niistä kaikista lomakohteiden pojista, jotka lirkuttelee tytöille lomaviikon ajan ja seuraavalla viikolla on jo uutta muijaa kierroksessa. Jos olisimme tavanneet lomaviikon aikana, en varmaan pystyisi luottamaan häneen 100%, mutta asuttuamme yhdessä kahtena kesänä, alkaa jo tuntee toisen niin hyvin, ettei epäilyksille ole enää aihetta.

 

On tosi ärsyttävää joutua aina ennakkoluulojen kohteeksi ja kuulla kysymyksiä, että onko poikaystäväni väkivaltainen tai kontrolloiva. Mun mielestä ihmisiä ei pitäisi leimata kansallisuuden tai taustojen perusteella. Ei missään maassa kaikki ihmiset ole samanlaisia. Joka maasta löytyy niitä ihania ihmisiä, niinkuin myös pahoja ihmisiä. Ei ole kivaa, kuinka hänet aina määritellään suoraan pahoihin ihmisiin jo ennen kuin edes on tavannut häntä.

 

Lähiaikoina on ollut paljon uutisissa ulkomaalaisten tekemät rikokset, murhat ja raiskaukset. En ala puolustelemaan noita tekijöitä millään tavalla, kaikki heistä on rangaistuksensa ansainnut ja ehkä joskus saadaan sellainen laki, jonka varjolla nämä rikoksen tekijät karkoitetaan maasta. Ei kuitenkaan edelleenkään pitäisi leimata kaikkia muslimeita murhaajiksi. Kyllähän niitä ihan tavallisia syntyperäisiä suomalaisiakin on ollut uutisissa viikoittain murhista ja vaikka mistä rötöksistä, mutta siltikään kaikkia suomalaisia miehiä ei leimata murhaajiksi.

 

Mielipiteitä on monia, ja tässä on minun mielipiteeni tästä aiheesta. En oleta, että ihmiset olisivat kanssani samaa mieltä. Toivon vain, että mielipidettäni kunnioitetaan, niinkuin minäkin kunnioitan heidän mielipiteitään :)

 

Loppuun vielä kisu kuva kevennykseksi :)

 

STAY FABULOUS!