Riika, toinen päivä

PÄIVÄ 2

Toinen päivä alkoi myös aikaisella heräämisellä hotellilla ja aamupalalle. Lähdimme ennen kymmentä kävelemään kohti KGB taloa. Matkalla vastaan tuli beer spa, eli olut kylpylä. Ei tullut käytyä, mutta oli pakko ottaa kuva.

Matka seurani. Sisko ja hänen miehensä. Tällä hetkellä kaipasin selfie tikkua kun totesin käteni olevan liian lyhyitä ottamaan kuvaa johonka kaikki mahduttaisiin.

 Tässä on KGB talo, joka on muutettu museoksi ihan pari vuotta sitten. En hirveästi tiedä näistä KGB asioista, mutta siskoni tiesi sitten sitäkin enemmän, he ovat vieraileet myös KGB tiloissa Virossa. Mutta hurjaahan oli se että tässä talossa on murhattu tuhansia viattomia ihmisiä, ja siihen aikaan kaikki tiesivät mitä siellä tapahtui. Emme päässeet opastetulle kierrokelle, mutta tutkimaan esittelyä. KGB:n lähdettyä talo oli poliisien toimistona jokusen vuoden ja vuonna 2007 muutettu museoksi. Vaikkemme päässeetkään selleihin tai "murha huoneeseen" siltikin pystyi aistimaan ahdistavan tunnelman talossa, jossa rankaistiin ihmisiä jotka rakastivat isänmaataan. Jos käytte Riikassa, vierailkaa täällä ja tukekaa heidän toimintaansa. Saattaa olla että museo joudutaan varojen puutteen takia sulkemaan ja tilalle tulisi hotelli.

 Museon jälkeen päätimme vielä suunnata vanhaan kaupunkiin ja pysähtyä terassille istumaan. Tuorepuristetut mehut on aina herkkua, joten tämä valinta ei petä koskaan. Terassi oli erään panimo ravintolan, joten ostimme mukaan litran pullon olutta isälle tuljaisiksi.

 Kävimme lounaalla Wok to walk ravintolassa, joka on siskoni ehdoton suosikki ravintola. Ideana oli että pystyi kokoamaan mieleisensä wok annoksen listalta. Ei ollut kovinkaan kallis ja ruoka valmistui muutamassa minuutissa silmien edessä. Alla olevassa kuvassa on nuudeleita, kanaa, ananasta ja teryaki kastiketta.

 Lounaan jälkeen otimmekin auton alle ja ajoimme Salaspilsin keskitysleireille, joka sijaitsi noin 20min ajomatkan päästä keskustasta. Hävettää myöntää, mutten edes tiennyt että natseilla oli keskitysleiri Latviassa. Salaspils ei ollut varsinaisesti "tuhoamisleiri" vaan lähinnä läpikulkupaikka jonka kautta lähtettiin vangit toisille leireille kuolemaan. Kivessä lukee teksti "tämän portin takana maa vaikeroi" Joka kertookin sitten jo aika paljon.

Tällä keskitys leirillä oli 12 000 vankia, joista 2000 - 3000 jäivät sille tielle. Iso osa uhreista oli myös lapsia, noin 5-9 vuotiaita. Tähän kiveen on vedetty viiva jokaista uhria kohden. Kentän toisella puolella oli muisto momumentti josta kuului sydämmen syke jo kauas. Se on muistomerkkinä niille kaikille joidenka sydän jäi sykkimään keskitysleirille.

 Paikalla ei ollut enään rakennuksia, vaan tilalle oli pystytetty jättimäisiä patsaita muistoksi kauheuksista mitä on siellä on tapahtunut, mutta myös muistoksi siitä että miten voimakkaita ihmiset siellä oli. Kuvan etuosassa olevan patsaan nimi on häväisty.

 Tämän patsaan nimi on Äiti joka suojelee lapsiaan. Niin moni juutalais lapsi vietiin perheestään ja tuotiin tälle leirille.

 Tämän patsas joukon nimi on Solidaarisuus. Jokaisella patsaalla taisi vielä olla oma nimensäkkin, mutta paikalla oli tosi huonosti tietoa saatavilla, ja se vähäinenkin tieto mitä löytyi, oli latviaksi.

Paikalla ei ollut kun vain kivijalat jäljellä paraakeista, ja tässä varmasti paikan surullisin osuus, lasten paraakki. Tänne on tuotu paljon leluja lapsille jotka menehtyivät leirillä. Osa kuoli tauteihin, mutta osa myös lääketieteellisiin kokeiluihin mitä heillä suoritettiin. Katsottiin esim. paljonko voidaan ottaa verta lapsesta ennen kuin he kuolevat.

 Keskitysleiriltä lähdimmekin ajelemaan kohti Tallinnaa, matka kesti jälleen sen 4 tuntia. Paljon oli rekkoja liikenteessä, joten paljon jänniä ohitus tilanteita oli. Tallinnaan saavuimme 20.30 ja laiva Helsinkiin lähti 22.30. Melkein myöhästyimme laivasta, mutta onneksi kaiken jännityksen jälkeen ehdimme vielä kyytiin. Kotona olin vähän ennen kahta yöllä. Oli pitkä päivä takana.

Matkustus on mun mielestä ainoa asia joka tekee ihmisen rikkaammaksi. En halua ajatellakkaan sellaista tilannetta etten pytyisi enään matkustamaan minnekkään.. Aika paljon tykkään reissata rantakohteisiin rentoutumaan, mutta kyllä täytyy alkaa käydä näissä kaupunkikohteissakin ja nähdä vähän historiallisia paikkoja. Vaikka keskitysleiri tuntuikin ahdistavalta paikalta, oli mahtavaa kuitenkin vierailla siellä.

 

STAY FABULOUS and keep traveling!